Kettu naurulokkiyhdyskunnassa

Kettu on naurulokkiyhdyskunnan verottaja. Se syö naurulokkien munia ja poikasia ja vie niitä ruuaksi omille poikasilleen. Samanlaisia verottajia ovat muutkin pienpedot, petolinnut ja variksetkin. Myös ihminen osaa munittaa luonnossa eläviä lintuja. Siksi monien soiden nimi on Munasuo ja Iidesjärven laaksossakin tunnetaan paikannimi Munapuolenahde.

Naurulokkiyhdyskunnan tulee olla riittävän suuri selvitäkseen verotuksesta ja kyetäkseen puolustautumaan petoja vastaan. Puolustautumista helpottaa, jos pesät ovat saaressa, rakennuksen katolla tai muussa suojaisessa paikassa.

Tässä kuvasarja ketun vierailusta Iidesjärven itäpään pienessä naurulokkiyhdyskunnassa keväällä 2016. Kuvat: Pekka Turunen. Copyright © Pekka Turunen. (7.5.2016)

Ketun ilmaantuminen pesintäalueen lähistölle saa naurulokkiyhdyskunnan hälytystilaan. Lokit kirkuvat varoitushuutoja ja nousevat lentoon.

Osa naurulokeista hyökkäilee kettua kohti. Kettu ei piittaa lintujen hyökkäilystä vaan käy pöytään. Kuvasta näkyy, että puolustukseen osallistuu vain muutamia lokkeja. Munintavaiheessa linnut ovat usein velttoja jälkikasvunsa puolustajia. Tähän vaikuttaa sekin, että linnut voivat munia uusia munia verotettujen tilalle. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, linnuista tulee ärhäkämpiä puolustajia.

Naurulokkien ja muidenkin lintujen munat maistuvat ketulle. Tässä kettu lipoo suupieliään muna-aterian jälkeen.

Kettu tutkii maastoa löytääkseen syötävää. Lokit ovat nousseet lentoon tai siirtyneet pesistä syrjemmälle. Kettu ei siis voi havaita pesää hautovan linnun sijainnin perusteella vaan sen on etsittävä jokainen pesä maastosta.

Syötyään kyllikseen kettu ottaa yhden munan mukaansa. Kettu osaa kuljettaa linnunmunaa suussaan rikkomatta sitä. Todennäköisesti kettu vie munan pesälleen tai varastoi sen johonkin kätköpaikkaansa.

Naurulokit rauhoittuvat, kun kylläinen kettu siirtyy pesintäalueen ulkopuolelle. Veroketun vierailu on ohi - tällä kertaa.